Tänään siis mennään. Arja laittoi aamulla tekstiviestin, että on tulossa ja hänen autollaan sitten ajoimme Helsinki-Vantaalle. Auto jätettiin parkkiin 4.alueelle ja sieltä sitten marssimme terminaaliin

Tiesin, että Blue1 lähtee entisestä kotimaanterminaalista ja suuntasimme terminaali numero 2, koska loogista on, että pienempi ja myöhemmin rakennettu on kakkonen. No, ei tietenkään, terminaali oli liian iso ja liiaksi tutun näköinen, joten terminaalin vaihto ja siellä numero ykkösessä sitten Blue1:n tiskit olivat. Laukut hihnalle ja matkaan.

 

Lento sujui ongelmitta, Sää oli hyvä, ei ilmakuoppia. Heathrowille laskeutuminen taas parasta suomalaista A-luokkaa. Asemalla latasimme Oysterit viikoksi ja hyppäsimme Piccadilly-linjan junaan. Earl Courtissa ulos ja hotelliin.

 

Huone oli nyt pienempi kuin se missä majailin yksin talvella, mutta  mukava ja kaikki toimii. Paitsi ikkuna tietysti tyypillinen alhaalta aukeava ja kiinni juuttunut, tosin auki 20-30 cm, meidän onneksemme ilma oli lempeän lämmin, joten auki oleva ikkuna ei haitannut. Lattiat myötäsivät huoneissa ja vessanpönttö huojui, muuten kaikki siis toimi.

Vedenkeitin oli huoneessa, teetä ja murukahvia, maitoa, sokeria ja keksejä, muut tarvittavat löytyivät taas Marks&Spenceriltä vastapäisestä korttelista.

Kävelimme illalla pienen lenkin ympäriinsä. Kensingtonin talot ovat uskomattomia, kuin suoraan "Kahden kerroksen väki" sarjasta. Paraati ovi ja alakertaan keittiön ovi, rautakaiteiden ja portaiden päässä.

Opas seuraavana päivänä kertoi, että useimmat talot on nyt muutettu usean asunnon taloiksi, 1 tai 2 makuuhuonetta ja muut tarvittavat tilat, kaasu, sähkö ja vesi, yhteensä vähintään 1000 puntaa/kk. Ja halukkaita on, Kensington on edelleen suosittua asuinaluetta.

Kävimme myös Mark&Spencerillä, mangorasioita on edelleen 2 kpl 5 punnalla. Syömässä kävimme kiinalaisessa, jossa on ihania seesam-katkarapuleipiä alkuruoaksi, pääruoka ei vetänyt niille vertoja, vaikka hyvää olikin.

Arja osti uuden kameran Helsinki-Vantaalta ja kuvaa intohimoisesti. Sellaista taloa tai patsasta ei ole, josta ei paria kuvaa näpsäistä.

Ja erityisen kiinnostunut hän oli Lontoon jätehuollosta, kymmeniä kuvia iltapäivän roskakasoista

ja aamupäivän roskien kuljettajista.

Se tekee minun hommani helpommaksi, mullakin on kamera mukana, mutta kuvaan vähempi, koska Arjan kuvista saa tänne sitten hyvät lisät.(Kuvia tuli yli 600, joten runsauden pula iski, kun niistä yritti  valita.) Samalla kun kuvia katselee, muistuu taas uusia asioita mieleen ja tekstiä varmaan syntyy lisää.