Kotiinlähtöpäivä..

Aamiaisen jälkeen kokosimme tavarat ja maksoimme laskun. Suuntasimme metroon

ja Heathrowille, siellä oli sitten aikaa katsella ja kuunnella lentokentän hyörinää.

Ystävällinen englantilaispariskunta otti meistä yhteiskuvan. Siitä sai jutunjuurta kysyä, mistä maasta me olimme ja ennekaikkea mitä kieltä me puhuimme. Vieressä oleva intialaisrouva oli sitä heiltä kysynyt.

Blue1 :n siivin taivaalle ja kohti kotia.

Helsinki-Vantaalla laukkujen odottelua, ne tulivat nopeasti ja Parkki4:n kautta kotiin.

 

Seuraavalla viikolla oli Englantilainen puutarhajuhla pihalla, vieraat katselivat kiltisti kaikkki 600 kuvaa.

ja Antti piti pienen tuliesityksen kaikkien iloksi.

Perjantai  oli viimeinen koko päivä Lontoossa. Aamupäiväksi halusimme vielä keskustan nähtävyyksiä. Siispä taas omalta metroasemalta matkaan.

 

Lontoon metro on helppo ja nopea, junia tulee muutaman minuutin välein.

 

selkeät reittikartat ovat joka asemalla, kun vain tiedät mihin olet menossa, et voi eksyä.

vai voitko? emme todellakaan eksyneet kertaakaan, joskus kadulla kävelimme vahingossa lähimmän metroaseman ohi, mutta sekään ei ollut kovin vaarallista, asemiakin oli aika tiheässä.

 

Kävimme Spitalfieldin markkinoilla. Asema oli suuri ja mahtava, kaikki menopelit samassa.

Sieltä kävelimme varsinaiselle torille.

Tästä kojusta löytyi punainen kissa-kännykkäpussi.

Esittelin rouvalle, kuinka Suomessa kudotaan, he pitävät lankaa oikealla puolen ja nostavat sen aina joka silmukan jälkeen puikon ympäri. Rouva katseli epäillen josko suomalainen tapa olisi helpompi.

Hauska kuva peilin kautta.

Väsyttävän kiertelyn jälkeen palasimme keskustaan.

Westministerin aseman ulkopuolella, sillan pielessä on vaikuttava patsas. Siinä on Boadicea, britti kuningatar, joka taisteli roomalaisia vastaan.

Thamesin rannalla London Eye on aika dominantti, mutta eri kulmista, eri silloilta se näyttää aina uuden puolen.

 

Vastarannalta tai parlamenttitalon sillalta.

Lontoon ainoa ruoho/olkikattoinen rakennus tätä nykyä. Globe Theater on rakennettu Shakespearen ajan tyyliin. Olkikatot kiellettiin kaupungeissa tulipalojen takia, mutta tämä yksi myönnytys on siis annettu, historian nimissä.

Lontoossa on paljon myös hyvin moderneja rakennuksia, osa modernien yhtiöitten pääkonttoreita tietysti.

tästä en päässyt selville paikanpäällä, mutta Lontoon kaupungintalo väittää netti.

 

 Swiss Re Tower "suolakurkku" on Lontoon tärkein finanssikeskus

Lontoon taidekeskuksen pihamaata?

Arja ja Lontoon kuvatuin silta

Kävimme myös Lontoon vankilamuseossa.

Jo sisäänkäynti oli ahdistava. Ja ensimmäinen säikähdys tuli lippuluukulla, kopissa ei ollut ketään ja kun huutelin Hallo, is same here? Virkailija ilmestyi kuin tyhjästä, täysin korrekti ja kohtelias herrasmies, joka oli kovasti pahoillaan nähdessään säikähdykseni.

Itse museo oli aika heppoinen, tökeröitä vahakuvia erilaisissa telineissä ja nurkissa. Mutta kaiken yllä kuului lohduton lapsen itku, lapsia ja nuoria oli vangittuna vuosikausia hyvin ankeissa vankiloissa muiden rikollisten joukossa. Tämä museo jätti raskaan  muiston sydämeeni...ja se on todella vanhan pahamaineisen vankilan paikalla.

Kävimme myöskin Southwark Cathedralissa Thamesin etelärannalla. Keski-ajalta peräisin oleva kirkko oli hyvin vaikuttava.

Suuri ja mahtava ja rauhoittava. Täälläkin irtotuolit, kirkot on rakennettu aikana, jolloin ihmiset seisoivat kirkossa, joten penkkejä ei tarvittu?

Kävimme syömäsä Kreetalaisessa ravintolassa, ruoka oli erinomaista ja tarjoilijapoika komea nuorimies. Hänestä ei saatu kuvaa, ruoasta sentään, vaikka osa onkin tässä  jo syöty.

 

Normaali aamu ja aamiainen. Hudson paikalla, tottakai.

Aamupäivällä ajoimme Tudorsin linnaan. Siellä oli avattu joitakin remontin alla olleita kohteita, joten kiertokäynti siellä oli jälleen mielenkiintoinen.

Vartiomiehet valppaina paikoillaan, nyt ei esittelykierrosta tarvittu, yritin muistella kaikkea, mitä viimeksi kuulin.

Valtaistuin ja makuuhuone entisöitynä

 

Tietysti kiersimme taas St.Paulin katedraaliin ja nyt etsin viimeksi missaamani Florence Nightingalen muistolaatan.

Täältä, joltain pikkukujalta muistin viimeksi löytäneeni Wishky-kaupan ja pienen kiertelyn jälkeen se löytyi jälleen.

Arja kulutti runsaasti aikaa pullojen tutkiskeluun, minä valitsin pari pientä ja nättiä (ja halpaa)viskipulloa. Toista paperiin kääriessään miesmyyjä kehui sen sopivan erityisesti sikaarien kanssa. Niinpä! ehkä vien sen tuliaisina Afrikkaan.

Keskusta kieroksen jälkeen kävimme ostoksilla Tescossa, jossa ruokakorin hinta oli huomattavasti halvempi kuin M&S:ssa. Kotiin tuliaisia ruokakaupasta..minttukastiketta, piparjuurikastiketa, Lemon Curdia, erilaisia keksejä, Pims´iä...

Iltapäivällä menimme Notting Hilliin, se oli taas niin erilaista kuin muu Lontoo.

Farkkukaupan somisteet

Ja tietysti piti käydä istumassa The Travel Bookshopin ikkunapenkillä

 Ja illalla kävimme vielä kulmapubissa

Pubi oli ulkoapäinkin kaunis

 

Keskiviikko oli ainoa sadepäivä, joka meille sattui. Omistimme sen päivän ostoksille. Ensin kiersimme jokusen kalliin paitakaupan, jotta Arja sai luvatut tuomiset siipalleen. Sitten suuntasimme West Endiin ostamaan lippuja illan musikaaliin.

Ja West Endin puistossa 3 kulkuria.

Huomaa Desiqualin kassi!

Lounaan kuittasimme lähileipomon minttu-lammaspiiraalla ja laimean oluen sijaan joimme Stoutia. Näitä piiraita kaipaan!!

Ostospäivään kuului myös tietenkin Harrods, joka oli vaihtanut omistajaa sitten viime kerran. Ostokset jäivät vähiin, mutta katseltavaa oli sitäkin enempi.

Arja makeisosastolla, minä keskityin enempi lemmikkiosastoon, mutta ei Viljo saanut Elvispukua, nyt hiukka harmittaa..

Illalla siis joimme taas metrolla keskustaan. Dominion teatterissa oli Queen-musikaali, tarina sinänsä oli aika heppoinen ja outo, mutta laulajat super-luokkaa. Musikaali on pyörinyt Dominiossa jo 7 vuotta ja jälleen sali oli aivan täynnä.

Palatessa erehdyimme väärään metron aukkoon, remontin takia rullaportaat tässä sisäänkäynnissä olivat suljetut ja kierrerappusia riitti usean usean usean kerroksen verran.

 

Aamulla taas hotellin ruokasaliin aamiaiselle. Hudson teki vaikutuksen myös Arjaan. Tytöt oli vaihtuneet, siksipä kai Hudson joutui hyörimään entistä enemmän.

Ajoimme taas metrolla Westminister Abbeyn asemalle, junassa oven yläpuolella on Beethovenin Oodi Ilolle sanat ja nuotit. Kun niitä hyreksii koko matkan ajan, voi olla vain hyvällä tuulella.

Teimme pitkän kävelykierroksen Lontoon keskustassa ja kuvia tuli taas satoja. Katedraalin takana oli pieni Margaret Church,

joka oli kuulemma suosittu vihkikirkko Lontoossa. Kirkon istuintyynyt olivat vaikuttavat, ei kahta samanlaista.

Keskustassa oli runsaast poliiseja, mutta edellisellä kerralla Thamesin yllä partioinutta helikopteria ei nyt näkynyt.

Keskustan patsaat ovat mahtavia. Richard Leijonamielen patsas heti parlamenttitalon takana.

Naiset sodassa, vaikuttava, yksinkertainen, lohduton..

Maailman muuttuminen on muuttanut katukuvaakin. Kuva turistista Downing Street 10 oven edessä ei enää ole mahdollinen.

Koko katu on suljettu rautakalterein ja asestautuneet miehet vartioivat pääministerin rauhaa. Reunassa oli kapea portti, josta kulkijat syynättiin tarkkaan.

Lähellä oli myös ratsukaartin kenttä, jonne ihmiset kokoontuivat vahdinvaihtoa seuraamaan. Paikalla oli myös useita poliiseja, jotka varoittelivat turisteja. Eräs nuori poliisi kopautti olkapäätäni, antoi lappusen, jossa oli ohjeita taskuvarkaiden varalle ja kehotti varomaan"pahoja ihmisiä, joita saattaa olla paikalla".

 

Vahdinvaihto oli mahtipontinen ja viihdyttävä, varmaan siinä edestakaisin ratsastelussa oli joku logiikkakin, mutta ihmiselle, joka ei ole koskaan istunut hevosen selässä, se ei auennut.

Kaiken sen pölyn ja kuumuuden jälkeen oli aika virkistäytyä, joten kävimme siiderillä laivaravintolassa. Sieltä kävelimme sillan yli Thamesin toiselle puolelle, jälleen läpi performanssi-taiteilijoden alueen jonottamaan London Eye kierrosta.

Tämä tangoaja oli verraton, niin antaumuksella hän veivasi pariaan tangon taivutuksiin, etten ole vastaavaa nähnyt.

Paikalla oli myös edelliskerran sammakko, kultaiset ihmiset, limboajat...loputtomiin. Jotenkin vain astetta kovempina, kun joku otti kuvan kultaisesta miehestä antamatta rahaa, hän mulkaisi pahasti ja veti sormella kurkun poikki, kertoen mitä mieltä hän oli moisesta. Tietysti ammatistahan siinä on kyse, mutta eipä tehnyt mieli antaa lanttiakaan sen jälkeen.

Tämä tanssikuva on tarkan harkinnan ja asettelun tulos.

Jonotimme London Eyehin lähes  2 tuntia, mutta itse odotus oli mielenkiintoista, niin paljon tapahtui ympärillä kaiken aikaa.

Itse kondoolit ovat niin isoja, ettei siellä tunne pelkoa korkeallakaan.

 

Varsinainen tapahtuma oli, kun tulimme jo alaspäin, yhtäkkiä näimme 2 päätä Thamesissa. Poliisivene oli pysähtynyt ja kävi vilkasta keskustelua uijien/mielenosoittajien kanssa. Kohta paikalle tuli toinenkin poliisivene ja merivartio. Miten juttu päättyi, nousivatko miehet veneisiin vai uivat takaisin rantaan, mutta huomiota he tempauksellaan saivat runsaasti.

Kierroksen jälkeen taas jokainen kondoli tutkittiin matellinpaljastimella.

Pitkän odotuksen ja jännittäävn kierroksen jälkeen kävelimme takaisin samaan laivaravintolaan. Iso pihvi ja englantilaista olutta.

Otin tuopin London Bridge olutta, mutta kyllä se oli pettymys. Laimentunutta ja mitään sanomatonta.

 

Iltapäivällä  katsastimme vielä Buckinhamin palatsin ja Hyde Parkin.

Tie palatsille oli reunustettu ikivanhoin puin.

Paluumatkalla Leena-opas neuvoo turisteille tietä Hyde Park Cornerin metroasemalle.

Hyde Parkin portteja jaWalesin Prinsessa Dianan muistolaatta, joka ohjaa Prinsessan juoksureitille.

Palasimme hotelliin, missä alkoi Arjan kortti souvi. 100 erilaista korttia erilaisin ja hyvin runsain tekstein kotimaahan. Lontoon postilaatikot olivat tarpeen.

Ja näimme myös, että niitä pönttöjä tyhjennetään, joten ystävillä Suomessa on toivoa saada kortit aikanaan.