BBC:n säätiedotus lupasi sadetta ja pohjoisemmaksi lunta ja jäätä. Täällä on toistaiseksi ihan kelvollinen ilma.

Jotenkin sitä on niin terroristi uutisten valppauttama, että metroasemalla yksinäinen laukku saa karvat pystyyn jokaiselta. Eilen, kun vaunun ovet avautuivat jollain asemalla, kulkuväylällä oli iso matkalukku, eikä kukaan sen kahvoissa kiinni. Ensimmäinen ajatus oli, ovet kiinni ja äkkiä ja matkaan. Junan kolkutellessa eteenpäin kuuntelin korvat höröllään, kuuluuko takaa paukahdusta. Sama tunne oli muillakin matkustajilla, laukusta keskusteltiin parí asemanväliä. Metrovaunuissa sisällä on kehoitus ilmoittaa yksinäisistä laukuista henkilökunnalle ja pitää omastaan tiukasti huolta.

Samoin St Paulin katedraalissa tunsin äkkiikseltään savun hajua..mitä? missä?. Luterilainen pakana ei tunnista suitsukkeen tuoksua kirkossa, vasta kun näin pappien valmistautuvat tulevaan palvelukseen, ymmärsin, mistä oli kyse.

Tänään sitten aamiaisen jälkeen menin Harrodsille. Kaunis tavaratalo, hirveästi tavaraa ja hirveät hinnat.

 Pieni lasten T-paita yli 100 puntaa. Tietysti kaikki on merkkitavaraa, mutta silti. Valitan lapset, jäitte ilman tuliaisia.

Katjan mainostama Pet-shop oli vertaansa vailla.

Monta osastoa täynnä koirien vaatteita, puseroita, sadetakkeja, turkiksia, mekkoja...Voi turhuuksien turhuus, mutta kai ne kaupaksi menevät, kun niitä niin paljon on esillä. Todella kannatti käydä ja ihmetellä.

Ruokaosasto oli myös uskomaton. Ajattele Stockan ruokaosastoa ja kerro se viidellä, pääset lähelle. En muista Pariisin tavaratalojen ruokaosastoja enää kovin tarkkaan, mutta kai ne olivat samaa luokkaa. Sieltä muistan ne mansikkahyllyt, erilaisia, erikokoisia mansikoita hyllymetrittäin.

Sain sentään pari muovikassia Harrodsin logolla, niillä voi sitten briljeerata koto Suomessa Järvenpään Prismassa.

Palasin hotellille välillä ja kohta teatteriin. Nyt on halpispaikat, korkealla ja takana, saa nähdä näenkö..

Les Misarebles on nähty. Kaunista soljuvaa musiikkia, loistavat laulajat jälleen kerran. Onneksi tunsin tarinan ennestään, joten pystyin jotenkin seuraamaan tapahtumia.

Parannuksen tehnyt rikollinen kasvattaa oman tyttärensä tietämättään, koska oli antanut lupauksen kuolevalle naiselle. Vallankumous on iso osa näytelmää. Kun barrikaadilla kuolee runsaasti vallankumouksellisia ja pieni poika, seuraa hyvin äkkiä häät ja koominen pariskunta, jotta yleisö saadaan taas hyvälle tuulelle.

En ihan kamalan ihastunut ollut tähän musikaaliin. Meillä on oma Pentinkulma ja sen tapahtumat, jotta Ranskan vallankumous kaunisteltuna tarinana ei niin sytytä. Lavasteet olivat upeat ja toimivat ja kuoro erittäin hyvä. Laulu oli iskevää ja soi kauniisti.

Itse teatteri oli vanha ja arvokas. Paikkani oli ylimmällä parvellä toiseksi viimeisellä rivillä.Pudotus alas oli huimaava. Tuntui oudolta istua kattokruunujen yläpuolella. Paikalta näki hyvin, ja kuuli erinomaisesti. Näyttelijät vain olivat kaukana ja ilmeitä ei nähnyt ollenkaan, tietysti.

 

Näytöksen jälkeen kävin läheisessä sushi-baarissa ostamassa muutaman rasian mukaan. Todella hyviä susheja, veti vertoja Helsingin Kabukille.

Kaikissa uutisissa puhutaan Terryn syrjähypystä. Englantilaisilla on nyt oma Tiger Woods, tosin jalkapalloilijasta ei saada sellaisia vitsejä kuin gofarista.  Yksi ilta tv:ssä oli So you think you can dance, mikä kausi, ei selvinnyt minulle, mutta upeita tanssijoita taas. Kannattaa odottaa. Suurin ja iloisin ero oli, että Mary ei enää tuomaroinut. Samoin Holby City meni joku ilta, tumma lääkäri oli taas eroamassa, kenestä, en tiedä. Emmerdalea en ole bongannut, sitä olisi ollut kiva nähdä joku osa.

Huomenna on viimeinen päivä Lontoossa, Billy Elliot ohjelmassa, mutta muuten on tarkkaan mietittävä mitä ja minne..