Harmaa päivä, mutta lämpöasteita.

Voiko enää brittiläisempää olla kuin marmelade and toast, Hudson hääräämässä ympärilla ja taustalla soimassa Beatlesien Let It Be..

Tänään on Phantom of the Opera klo 14.30 West Endin alueella, päivä pitää siis aikatauluttaa, jotta ehdin syödä lounaan siellä sitä ennen. Paikoista ei ole pulaa, vaikeinta on valita.

Kiitos kulmakaupasta hotellia vastapäätä. Se on Mark´s and Spencer Easy food. Olen täysin hurahtanut heidän hedelmä boxeihinsa. Valmiiksi palasteltu mango, syöntivalmiina, voiko ihanampaa olla. Kaikki on valmiiksi pakattu ja palasteltu, sopii siis hotellieläjälle hyvin. Siellä on vihreää salaattia pusseissa monella eri tavalla yhdisteltynä, valmiita salaatteja ja erilaisia leivonnaisia. Toki myös raakaa lihaa ja kalaa, mutta nekin sievinä paloina suoraan paistinpannuun. Asiakkaita riittää, myös paikallisia, tarkkaan ohjattu kassajono luikertelee kaupan halki ja numero kutsuu kassalle kunkin vuorollaan.

Ennen teatteria päätin käydä tutustumassa St Paulin katedraaliin.Joku isokin kirkko pitää ohjelmassa olla.

Matkalla keskustaan vaihtaessani Piccadilly-linjalta  Central-linjalle koin ensimmäisen kerran, miten pitkä matka voi olla laiturilta toiselle. Kahdet äärettömän pitkät rullaportaat, kiertelevä ja kaarteleva tunneli ja pitkät tavalliset rappuset, tuntui, että maanpäällä kävellen olisi ollut ainakin puolivälissä perille.

 Ja perille tultuani, taas kerran, mitä isompi rakennus, sitä vaikeampi on osua oikealle ovelle.

Lippu maksoi 11.50, taas sain iän perusteella 1 punnan alennnusta. Kirkko oli vaikuttava, Toinen toistaan suurempia muistomerkkejä ja laatoja. Suurin osa jälleen sotasankareille, kuka oli Bengalin Kuvernoori ja joku sotinut Afrikassa. Mutta myös Turnerin muistomerkki oli kirkossa, siinä kuuluisa maisemamaalari tietysti siveltimet kädessä.

 Alakerran kryptassa oli Nelsonin ja Wellingtonin haudat ja myös Florence Nightingalen hauta, mutta sitä en  tiennyt etsiä, sen luin vasta myöhemmin opaskirjasta.

Yllättävin patsas oli Henry Mooren Mother and Child, joka sijaitsi sivukuorissa lähellä pääalttaria. Vaikka kirkossa kuvaaminen.oli kiellettyä, siitä piti saada kuva.

Sitten takaisin Piccadillylle metrolla samaa pitkää reittiä. Hain liput teatterista, mutta nyt se ollutkaan niin helppoa kuin aikaisemmin. Kassaneiti sanoi minun tulleen liian aikaisin ja kehoitti palaamaan tunnin kuluttua. Hän kuvitteli, että minulla olisi varaus hakemattomiin lippuihin tai jotain vastaavaa, vaihdoin luukkua ja sain liput ilman muuta.

Ehdin käydä syömässä nyt sen tyypillisen Fish and chips annnoksen ennen esitystä. Palvelu kaikissa Lontoon ravintoloissa on ollut äärettömän ystävällistä, heillä on aikaa selittää ja kuvailla annosta, jos ei tiedä mitä haluaa. Tämä ruoka toki oli tuttu, mutta siinä oli jotain vihreää tahnaa pikku kipossa, jota en tunnistanut. Muhennettua hernettä! Kun sen tiesi, oli makukin tuttu.

Phantom of the Opera oli mahtava esitys. Vaatimukset siihen ovat niin hurjat, oopperalaulua, tanssia ja komediaa ja melodraamaa. Suomessa saadaan toki vastaava esitys pystyyn, mutta se vaatii sitten esiintyjiä koko Suomesta, yhdellä teatterilla ei siihen mahdollisuuksia ole.

Oopperan kummituksen musiikki on tuttua, moni suomalainen artisti on sitä levyttänyt, mm. Jyrki Anttila, ja konserteissaan hän sitä esittää, olen kuullut muistaakseni ainakin Mari Palon kanssa.

Huomenna on sitten Les Miserables, odotan jännityksellä, onko se niin suurenmoinen kuin englantilainen rouva mainosti.