Perjantai  oli viimeinen koko päivä Lontoossa. Aamupäiväksi halusimme vielä keskustan nähtävyyksiä. Siispä taas omalta metroasemalta matkaan.

 

Lontoon metro on helppo ja nopea, junia tulee muutaman minuutin välein.

 

selkeät reittikartat ovat joka asemalla, kun vain tiedät mihin olet menossa, et voi eksyä.

vai voitko? emme todellakaan eksyneet kertaakaan, joskus kadulla kävelimme vahingossa lähimmän metroaseman ohi, mutta sekään ei ollut kovin vaarallista, asemiakin oli aika tiheässä.

 

Kävimme Spitalfieldin markkinoilla. Asema oli suuri ja mahtava, kaikki menopelit samassa.

Sieltä kävelimme varsinaiselle torille.

Tästä kojusta löytyi punainen kissa-kännykkäpussi.

Esittelin rouvalle, kuinka Suomessa kudotaan, he pitävät lankaa oikealla puolen ja nostavat sen aina joka silmukan jälkeen puikon ympäri. Rouva katseli epäillen josko suomalainen tapa olisi helpompi.

Hauska kuva peilin kautta.

Väsyttävän kiertelyn jälkeen palasimme keskustaan.

Westministerin aseman ulkopuolella, sillan pielessä on vaikuttava patsas. Siinä on Boadicea, britti kuningatar, joka taisteli roomalaisia vastaan.

Thamesin rannalla London Eye on aika dominantti, mutta eri kulmista, eri silloilta se näyttää aina uuden puolen.

 

Vastarannalta tai parlamenttitalon sillalta.

Lontoon ainoa ruoho/olkikattoinen rakennus tätä nykyä. Globe Theater on rakennettu Shakespearen ajan tyyliin. Olkikatot kiellettiin kaupungeissa tulipalojen takia, mutta tämä yksi myönnytys on siis annettu, historian nimissä.

Lontoossa on paljon myös hyvin moderneja rakennuksia, osa modernien yhtiöitten pääkonttoreita tietysti.

tästä en päässyt selville paikanpäällä, mutta Lontoon kaupungintalo väittää netti.

 

 Swiss Re Tower "suolakurkku" on Lontoon tärkein finanssikeskus

Lontoon taidekeskuksen pihamaata?

Arja ja Lontoon kuvatuin silta

Kävimme myös Lontoon vankilamuseossa.

Jo sisäänkäynti oli ahdistava. Ja ensimmäinen säikähdys tuli lippuluukulla, kopissa ei ollut ketään ja kun huutelin Hallo, is same here? Virkailija ilmestyi kuin tyhjästä, täysin korrekti ja kohtelias herrasmies, joka oli kovasti pahoillaan nähdessään säikähdykseni.

Itse museo oli aika heppoinen, tökeröitä vahakuvia erilaisissa telineissä ja nurkissa. Mutta kaiken yllä kuului lohduton lapsen itku, lapsia ja nuoria oli vangittuna vuosikausia hyvin ankeissa vankiloissa muiden rikollisten joukossa. Tämä museo jätti raskaan  muiston sydämeeni...ja se on todella vanhan pahamaineisen vankilan paikalla.

Kävimme myöskin Southwark Cathedralissa Thamesin etelärannalla. Keski-ajalta peräisin oleva kirkko oli hyvin vaikuttava.

Suuri ja mahtava ja rauhoittava. Täälläkin irtotuolit, kirkot on rakennettu aikana, jolloin ihmiset seisoivat kirkossa, joten penkkejä ei tarvittu?

Kävimme syömäsä Kreetalaisessa ravintolassa, ruoka oli erinomaista ja tarjoilijapoika komea nuorimies. Hänestä ei saatu kuvaa, ruoasta sentään, vaikka osa onkin tässä  jo syöty.